Suomessa liikennepolitiikan tavoitteeksi on otettu kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäminen. Tavoitteena on kasvattaa näiden osuutta liikennesuoritteesta ja vähentää siten hiilidioksidipäästöjä ja muita haittavaikutuksia kuten onnettomuuksia, ruuhkia ja ilman pienhiukkasia.
Toteutus on kuitenkin jäänyt osin vajaaksi, sillä verotus edelleen monilta osin suosii yksityisautoilua. Ehkä selkein esimerkki ovat työsuhdeautot ja kilometrikorvaukset jotka ovat verokohtelultaan hyvin edullisia. Työnantaja voi maksaa työntekijälle, tai yrittäjä itselleen verovapaata kilometrikorvausta 0,43 senttiä kilometriltä, ja lisäksi päälle mahdollisia korotuksia mukana kuljetettavista laitteista. (Tarkempaan erittelyyn voit tutustua kilometrikorvaus-laskurin avulla.)
Tämä korvaus on merkittävästi suurempi kuin auton polttoainekustannukset, ja ”kilsat” ovatkin varsin suosittu palkanlisä. Auton pitämisestä tulee tietenkin paljon muutakin kulua, mutta monet näistä eivät nouse lineaarisesti kilometrien kasvaessa. Jollain aloilla kilometrien maksimointi onkin tunnetusti erittäin suosittua. Paljon ajavalla näillä korvauksilla voi vaikka maksaa auton uusimisen.
On selvää että työnantajan on korvattava työntekijälle tämän omistaman välineen käytöstä liiketoimintaansa. Käytännön seuraus on kuitenkin että verotus näin suosii oman auton käyttöä esimerkiksi kimppakyytien sijaan.
Verohallinnon päätöksen kilometrikorvaus pyöräillä suoritettuihin työajoihin Suomessa on tällä hetkellä 10 senttiä kilometriltä. Työnantaja voi toki kannustimena maksaa pyöräilijälle enemmänkin, mutta silloin ylimenevä osuus on palkan tapaan verotettavaa tuloa. Eräät yritykset ovat kokeiluluontoisesti maksaneet tällaista palkanlisää. Korkean marginaaliverotuksen maassa kannustinvaikutus kuitenkin vähän laimenee.
Norjassa pyöräilyn km-korvaus on peräti 22 senttiä kilometriltä, ja auton 42 sentin korvaus laskee kun 10000 km tulee täyteen. Ruotsissa puolestaan autoilijalle maksetaan vain 19 snt/km, eli muuttuvien kustannusten verran. Joissain maissa on myös otettu käyttöön erillinen korvausjärjestelmä, jossa työnantaja voi maksaa päiväkohtaista verotonta lisää työntekijöille jotka taittavat työmatkansa pyöräillen. (lähde: Motivan selvitys)
Yhteiskunnalliset kokeilut olisivat tehokas keino tutkia verotuksen vaikutuksia liikennevalintoihin. Verokannuste voitaisiin ottaa käyttöön alkuun esimerkiksi alueellisesti tai alakohtaisesti. Toki yhteistyötä tarvitaan työmarkkinajärjestöjen suunnalta, mutta monet näistä ovat ainakin arvojulistuksissaan sitoutuneet ilmastonmuutoksen torjuntaan.